Kriisi pysäyttää kuuntelemaan sieluasi.
Kriisistä toiseen, siltä se joskus on tuntunut. Välillä huokaisee, etteikö nämä kriisit tämän elämän aikana jo yhdelle ihmiselle riitä? Nyt viimeisimpänä tämä syöpäni. Eihän toki kriisin aina tarvitse olla sairaus, se voi olla jonkin tapahtuman aiheuttama trauma. Syöpä nyt on minun viimeisin kriisini, enkä vieläkään tiedä onko se minusta poistunut.
Kriisi kuin kriisi pysäyttää yleensä elämän, ainakin hetkeksi. Se myös laittaa elämänarvot jälleen kerran uusiksi. Se on elämän kokoamista, paljon yksinäistä mietintää sisäänpäin kääntyen. Paraneminen on sisäinen prosessi ja itse teen sen omassa hiljaisuudessa. Se kuin tuodaan eteen tämä pysähtyminen. Ilmeisen kova kallo kun ei muuten mene perille… Sielu puhuu ja minä kuuntelen. Kaikki vaikuttaa kehon toimintaan. Onneksi itsellä on sellainen kyky, että pystyn kohtaamaan itseni ja kuuntelemaan kenties viisaita neuvoja sisimmästäni, ainakin ne ovat kantaneet. Henkinen voima ja kestävyys saattaa olla myös geeneissä, tietyt piirteet kun periytyvät.
En voi syyttää muita elämäni vaikeuksista. Joidenkin mielestä saatan olla uhri, elämänolosuhteiden uhri, mutta loppupeleissä minä olen se, joka tulkitsen tilanteen. Olen oppinut paljon elämäni kriiseistä ja myös sitä kautta tullut henkisesti vahvaksi. On tarpeen hyväksyä menneisyyden tapahtumat ja myös tämä syöpä, jotta voin elää sisimpäni mukaan mielekästä elämää. Niin sitä on päässyt irti menneisyyden tapahtumista ja elää tässä ja nyt.
Ja tottahan sitä aina jottain muutakin remppaa kropassani on. Nyt kun työt alkoivat sairausloman päätyttyä, on lonkka alkanut kiukutella. Siispä tarkkailen itseäni, että minkä asian suhteen koen olevani kyvytön päättämään jotain kenties tärkeää elämässäni? Näin siksi, koska uskon, että sielu puhuu kivun kautta kuin hätähuutona, että nyt! Nyt pitää ottaa uusi suunta elämässä!
Jumppaa ja venyttelyä, sitä siis tiedossa. Pitäisikö aloittaa joogaa tai jotain? Omasta terveydestä huolehtiminen on elinehto. Pakko sitä on pitää sielun kulkuvälineestä huolta. Tässä iässä se on totuus. Pitää myös osata ottaa elämä rennosti, mihinkään ei ole kiire, eikä kiirettä kannata itse luoda. Ihminen itse hyvinkin pitkälti luo oman elämänsä.
Kuuntele siis kehoasi ja sen viestejä, se yrittää kertoa sinulle sielusi voinnista. Jos teet jotain sieluasi vastaan, et voi hyvin. Ja tätähän on äärimmäisen vaikeaa sulattaa ja hyväksyä, eikö?
Avain tasapainoiseen elämään ja terveyteen liittyy paljolti sisimpääsi ja sen kuuntelemiseen. Joko viestini tuli tarpeeksi selväksi? Älähän kyllästy, sillä jatkoa seuraa.
– Mandi
