Sosiaalityöntekijän stereotypia

Syksyinen tervehdys!

Kirjoittelinkin jo aiemmin tästä aiheesta eli sosiaalityöntekijän stereotypiasta. Esitin tuolloin kysymyksiä muun muassa siitä, että millainen on juurikin sinun mielikuvasi sosiaalityöntekijöistä, miten stereotypinen käsitys ohjaa ajatteluasi, kuten mielipiteitäsi sosiaalityöntekijöistä alansa ammattilaisina. Asiaa olen käsitellyt jonkin verran myös kirjassani Minä sosiaalityöntekijä? (2025).  Erityisesti minua kiinnostaa tässä näkökulma siitä, miten sosiaalityöntekijät itse kokevat nämä asiat. Ammatin ulkopuolella stereotypiset käsitykset voivat olla hyvinkin tunnevärittyneitä ja tähän on omalta osaltaan luomassa paineensa julkinen keskustelu siitä, mitä on sosiaalityö  ja millaisia ovat sen äärellä työskentelevät alansa ammattilaiset eli sosiaalityöntekijät. Ammatin sisällä puolestaan tuo painetta olla tietynlainen, olla sosiaalihuollon ammattihenkilö, tehdä työnsä hyvin vaativissa työoloissa. Sosiaalityötä tehdään ihmisten parissa, ihmisenä ihmiselle. Sosiaalityöntekijät ovat itsekin ihmisiä ammatin takana, tunteineen ja elämänkokemuksineen. Onko sosiaalityöntekijöihin liittyvät stereotypiat kuinka vaiettu aihe alan sisällä? Voidaanko niihin liittyviä tunteita nostaa aidosti esiin ja tehdä näkyväksi sitä kuvaa, mikä liittyy moninaisiin ammatista johtuviin  tunnekokemuksiin? Tunnekuorman oikeanlainen tunnistaminen sekä kielteisten mielikuvien käsittely saattaisi auttaa myös kestämään paremmin kokemusta sosiaalityöntekijän ammatin vaativuudesta. Tämä vaativuuden kokemus johtuu mielestäni osittain julkisuudessa käydyistä keskusteluista, joissa sosiaalityöntekijöihin on liitetty kielteisiä stereotypioita.

Kirjaani Minä sosiaalityöntekijä? voi ostaa e-kirjana Sinisen Tuvan valmennukset verkkokaupastani:

Minä sosiaalityöntekijä? e-kirja

Tervetuloa ostoksille!