Tunne Consulting- Tunneäly- Supervoimasi arjessa
Nyt ollaan menossa vuodessa 2019.
Työ finanssialalla jatkuu ja osaaminen laajenee. Tarve suorittaa on näkymätöntä painetta, jonka itse olen omaan päähäni saanut rakennettua. Toki asiassa on se hyvä puoli, että kehityn ammatillisesti, loistan siinä mitä teen, mutta kun mikään ei tunnu riittävän. Minulle.
Kukaan toinen ei sano minulle, että tee enemmän, tai paremmin, muut kuin se oma pieni ääni joka käyttää ajatusten tueksi hevosraippaa, että laukkaa, poni laukkaa, muuten jäät paitsi jostain tärkeästä.
Ajatus oli pieni, joka aloitti suuren muutoksen.
Mitäs jos minäkin pystyisin muuttamaan oman terveydentilani suuntaa? Pystyisinkö siihen?
Pikkuveljeni, 10 vuotta nuorempi minusta, pudotti omatoimisesti, ilman leikkauksia tai itsensä hengiltä rääkkäämistä yli -50 kg painoa keto ruokavaliolla. Pieni muutos ruokailutottumuksiin, järjettömän kova motivaatio pysyä päätöksessä pitää itsensä hengissä ilman sokeria ja hiilareita, vaikka tarjolla oli isosiskon, äidin ja mummon tekemiä herkullisia karjalanpiirakoita, vehnästä ja makeaa. Uskomattoman kova päätös, joka kannatti.
Aloin itse myös kiinnittämään huomiota enemmän ruokavaliooni, omaan kehooni ja ihanaan tunteeseen hyvinvoinnista.
Keto ruokavalio sopi myös suolistolleni, toki hieman vähemmän lihaa kuin veljeni ja puolisoni elimistö vaati.
Aloin voimaan hyvin, sokeri tai vehnä ei tehnyt enää energiapiikkeejä lounaalla, joista seurasi aina ennen valtava iltapäiväinen väsymys ja napostelunälkä.
En nähnyt nälkää, en ollut dieetillä, toki sain aina ihmisiltä kysymättä neuvoja, mikä ruoka sopii varmasti myös sinulle, joka sopii yhdelle, jolla neuvonantaja tietää olevan sama sairaus kuin sinulla.
Neuvoja alkoi sadella ihmisiltä pyytämättä. Sorruin varmasti siihen myös itse veljeni kohdalla.
Alkoi matka omaan mieleen ja kehoon, tunnetasolla ja fyysisesti. Suljin korvani epäilijöiltä, neuvonantajilta ja kaikkitietäviltä ihmisiltä. Etsin tietoa netistä, verkkovalmennuksista ja lehtijutuista. Kuuntelin vain itseäni, alussa kovasti puolustellen valintojani, mutta jossain kohtaa ymmärtäen, että miksi minun pitäisi perustella asiaa, joka ei liity kehenkään muuhun kuin minuun? MInun keho ja minun päätös.
Pari vuotta ketoilin ja sitten siirryin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.
Painoa oli tippunut noin – 25 kg vajaan kolmen vuoden aikana.
Olo alkoi olla mukava, vaatteet saivat väriä, eikä aina tarvinnut ostaa isojen tyttöjen osastolta vaatteita XXXL koossa.
Oma mieli ei sitä ymmärrä, peilistä katsoo sama entisen kokoinen ja näköinen nainen, mutta valokuvista näkee sen eron selkeästi.
Olossa tapahtui valtava muutos positiiviseen suuntaan, pitkäjänteisesti ja päättäväisesti, mutta ei kuitenkaan ehdottomasti. Söin oman mielen mukaan, niin että tunsin voivani hyvin. Välillä myös rakastamiani herkkuja, joista valitettavasti tuli huono olo vaikka luulin “palkitsevani” itseni jollain herkulla. Se ei ollut enää palkinto, se oli tapa, tunne jota luulin hyväksi, kostautui vatsavaivoilla ja pienellä päänsäryllä.
Edelleen siirtymät suunniteltiin vessareittien mukaan, mutta nyt jälkeenpäin tiedän, että tämäkin oli tapa, oma vääristynyt ennakkoluulo oman kehon toiminnoista. Pelko joka pisti ennakoimaan, vaikka ei tarve olisi, kuin myöhemmin vasta reagoida.
Tunneäly, se on todellakin haastavaa myös itseään kohtaan.
Kaiken tämän, jo hyvin alkaneen matkani terveellisempään ja kevyempään hyvinvoivaan elämään sain työterveyslääkäriltä ukaasin.
Pian pitää alkaa syödä kolesteroli lääkkeitä, jos ei elämäntavat muutu tupakoimisen suhteen ja paino jatka laskuaan.
Aika tyhjentävä ajatus, josta seurasi taas se riittämättömyyden tunne, suorituspaineet ja lannistuminen.
Työterveyslääkäri näki tämän tilanteen, oli tunneälykäs kuuntelija.
Samalla kun hän radikaalisti tiputti minut sieltä omasta kuplasta alas, hän tarjosi tukea ja pelastusrenkaan.
Tunnen vahvasti että, jos tämä nainen ei olisi ollut sen hetken työterveyslääkärini, joka aidosti kuunteli ja todella halusi auttaa minua eteenpäin, hyväksi havaitulla tiellä, en olisi nyt kirjoittamassa teille matkastani hyvinvointiin ja tunneälykkääseen elämään.
Olisin edelleen siellä pyörimässä omien tunteiden sopukoissa, etsimässä uutta suuntaa, kun paino jumittaa jo vuoden samassa, tekipä mitä tahansa. Pelko epäonnistumisesta alkoi hiipiä tunteisiin.
Sain avuksi Ozempicin. Paljon parjatun ja mustamaalatun lääkkeen, joka lehtien mukaan oli laiskan ihmisen valinta painonpudotukseen.
Ihminen joka käyttää lääkettä painonhallintaan, ei aidosti halua muuttaa elintapojaan otsikot huusivat.
Mutta kuinka väärässä lehtijutut olivatkaan minun kohdalla. Onneksi.
@kuvat muodostettu osittain tekoälyn avulla.
Pysythän mukana matkalla, josta kerron taas lisää seuraavassa
Tunne Consulting Tunneäly-supervoimasi arjessa blogissani
Aurinkoisin terveisin
Susanna
Tunneäly verkkovalmennukset löydät osoitteesta https://www.verkkovalmentajat.fi/shop/
Tunne Consulting
y-tunnus 3584273-4
tunneconsulting@outlook.com
