Hoiva-alalta työttömäksi.
Sillai kai sitten tämä vuosi alkaa, että työttömäksi joutuu. Uusi hoitajamitoitus uhkaa tuhansia hoiva-avustajia työttömyydellä. Tämä on ihan uskomatonta, kun muistelee miten kovalla höökillä hoiva-avustajia koulutettiin viime vuosina. Tarkoitushan oli kiristää henkilöstömitoitusta 0,7:ään vuonna 2028, mutta mönkäänhän tuo meni ja syynä mikäs muu kuin rahapula.
Omasta mielestäni me hoiva-avustajat olemme tarpeellisia nimenomaan hoivassa, joten en näe päätöstä mitenkään hyvänä, saati sitten edes järkevänä. Mitään hyvää tämä ei tuo tullessaan.
Toinen ihmetyksen aihe , josta en tahdo päästä yli on se, että teknologia lasketaan mukaan hoitajamitoitukseen, näin ainakin kaavaillaan. Osa hoitajamitoituksesta hoidetaan tekniikalla. Älymatot,-lattiat,-rannekkeet, hälyttävät tarpeen vaatiessa. Onhan se hienoa ja kätevääkin, jotenkin vaan en luota näihin, että mitenkä sitten käytännössä toimii.
No niin, mitä sitä sitten keksisi jatkossa, koska raha on aikoinaan keksitty, sitä pitäisi elääkseen jotenkin tienata? Ja mielellään tavalla josta itse pitää. Tykkään työskennellä ikäihmisten parissa, joten palaanko keikkalaiseksi tai takaisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, jos niitäkään töitä enää on? Vai alanko toteuttaa haaveitani etätyöstä yrittäjänä?
Kirjoittaisin e-kirjoja, sillä ne ovat helpompia ja edullisempia toteuttaa. Jos ja kun tämä toteutuu, niin sen jälkeen voisi kokeilla tehdä verkkokursseja. Tämä vaatii kuitenkin kaikki aikaa, mutta sitähän tässä tulee ilmeisesti olemaan. Tarot-tulkintojakin voisin tehdä, mutta en missään nimessä halua ennustaa!
Tässä näitä haaveita, eikä ongelmaa olisi jos osaisin tekniikan. Tietokone ja tekniikka ei oikein sovi yhteen minun kanssani, että tästä lähdetään ja ainahan sitä oppii uutta, pitää vaan uskoa itseensä ja ryhtyä toimeen.
Kaikki lähtee tietenkin omista elämänkokemuksista, niin kirjat kuin kurssikin. Mielestäni niissä asioissa voi antaa ohjausta, mitä itse on kokenut. Semmottis mietteitä tänään.
