Hiekkaa maaliin, osa 1

Taidekoulusta potkua kokeiluihin

Taidekoulun viimeisellä luokalla tutustuimme abstraktiseen taiteeseen ja materiaalien yhdistämismahdollisuuksiin. Kokeilin hiekan tapaista ainetta, jonka nimeä en enää muista. Mutta lopputulos oli hiekan kaltainen. Myöhemmin olen kokeillut usean sorttisia hiekkoja ja muita materiaaleja.  Omasta mielestäni lopputulokset ovat olleet ihan kelvollisia. Niillä saa erilaisia mielenkiintoisia pintoja aineen rakeisuudesta ja määrästä riippuen. Ainakin itse olen niihin mieltynyt.

Maalasin vuonna 2010 taulun nimeltä ”Viimeinen kattaus”. Siihen liittyy monenlaisia mielikuvia.

Elämässä on aina ensimmäisiä kertoja ja viimeisiä kertoja. Ensimmäisen kerran tietää, mutta ei useinkaan sitä, mikä on se viimeinen kerta. Muisti on kuitenkin rajallinen ja myöhemmin ei aina välttämättä muista sitä ensimmäistä kertaa eikä ehkä viimeistäkään.

Viimeinen kattaus -taulu kuvaa sitä, että jokin asia on tietoisesti tullut tehdyksi viimeisen kerran – ainakin tänä päivänä.  Siitä iloitaan.  Se on myönteinen tieto siitä, että “tämä päivä on pulkassa, nyt se on tehty, parhaani olen yrittänyt ja hienosti meni…” Taulun voi ajatella kuvastavan myös yhden elämänvaiheen päättymistä ja uusiin seikkailuihin sukeltamisen innokkuutta.

Viimeiseen kertaan voi liittyä myös haikeutta ja muiden ihmisten kaipuuta. Itse voi kaivata ja itseä voidaan kaivata. Taulun taustalla on henkilöhahmo, joka empii, rohkenisiko lähestyä tätä tarjoilijatarta vai poistua vähin äänin takavasemmalle. Ehkäpä tämä ei hänen osaltaan ollutkaan se kaikkein viimeisin kattaus. Ehkäpä huominen tuo rohkeutta ja  uusia tuulia.

Pirkanmaan Muistiyhdistys ry lahjoitti tämän taulun v. 2018 näyttelijä Esko Roineelle kiitoksena  siitä, kun hän oli toiminut yhdistyksen muistilähettiläänä.

Taulun ”Hurahduksia” maalasin samoihin aikoihin kuin ”Viimeisen kattauksen”.

Hurahduksia: Akryyli ja hiekka, koko  33cm x 41cm, kehystetty.

Taulu on ollut mukana useissa näyttelyissäni ja koristanut työhuoneeni seinää Uusyrityskeskus Ensimetrissä.

Tässä taulussa halusin kokeilla erilaisia maalaustekniikoita hiekkaa ja akryylia sekoittaen. Tämä on ollut itselleni mieluisa taulu, josta raatsin luopua vasta viime vuonna. Lahjoitin sen henkilölle, joka on hyvin aktiivinen yhdistystoimija. Hän jaksaa olla optimistinen ja valaa yrittäjyyshenkeä muihin – koronapandemian asettamista haasteista huolimatta. Annoin hänelle taulun kiitoksena yhteistyöstä, joka sellaisenaan tuli päätökseen.

Hiekkaa ja akryylia myös omaan kotiini

Omalla kotiseinälläni ovat toistaiseksi mm. seuraavat taulut:

Tämä taulu ei sen kummemmin ole Maya-kulttuuriin liittyvä, siihen ominainen kuva. Tämä kuva piirtyi jostakin sieluni sopukoista. En ole ihan varma, miten taulustani tuli juuri tällainen. Sivellin liikkui kuin transsissa. Tämän taulun maalaamisprosessi oli mielestäni erilainen kuin useimmat muut. Aloittaessani en ollut lainkaan varma lopputuloksesta. Se vain yhtäkkiä oli juuri tällainen. Puolisoni “pölli” taulun miesluolaansa.

Seuraava taulu on itselleni tärkeä. Tähän olen vaivihkaa vuodattanut pätkän historiaani. Taulun nimi on ”Muutosten tuulet”.

Tässä taulussa on runsaasti omakohtaisia kokemuksia, mutta en niitä tässä sen enempää availe. Keskeisintä ovat kuitenkin koirat. Ensimmäinen koirani oli whippet Masi (2000-2012). Masin seuraksi tulivat whippetit Allu (2005-2020) ja Bruno (2010- ). Masin kuoltua perheeseemme haettiin Hollannista Brunon velipuoli Emppu (2013-).

Näiden vinttikoirien kanssa olemme harrastaneet runsaasti whippetien ratajuoksu- ja maastojuoksukisoja. Erityisesti Allu ja Bruno ovat menestyneet kisoissa hyvin. Kaikki koiramme saivat ratajuoksun käyttövalion arvot. Allu ja Bruno ovat valioituneet myös maastojuoksun käyttövaliokoiriksi.

Tämä on taulu, josta en aio luopua koskaan.

Ananas-taulut

Oheisena otos Pirkanmaan Muistiyhdistys ry:n käytävältä

Kuva on Pirkanmaan Muistiyhdistyksen toimiston käytävältä. Seinällä näkyy pari muutakin akryyli-hiekka-taulua, joihin palaan seuraavassa taideblogissani.

Maalasin edellisen taulun kaveriksi ”Ananaskalan” v. 2013

Lahjoitin tämän taulun henkilölle, joka on mielestäni  todella fiksu, herttainen, empaattinen ja osaava. Annoin taulun muistoksi yhteistyöstämme, jonka koin kovin mielekkääksi ja antoisaksi. Lahjoitus tapahtui hänen kesämökillään, Näsijärven rantamaisemissa ihastuttavan pienryhmän kokoontumistilaisuudessa.

Vinttikoirat lähtivät ulkomaille

Seuraavassa esittelen lyhyesti vinttikoiriin liittyvän lahjoitustaulun ”Dog valley”

Pure omenaa

Viimeinen tämän blogin akryyli-hiekkataulu (mutta ei vähäisin) on taulu nmeltä “Omenainen“.

Kappale sielua tauluihini

Omiin tekemiini tauluihin liittyy paljon ajatuksia ja tunteita. Olen hionut ja korjaillut niitä useaan otteeseen. Niihin on mennyt yllättävän paljon aikaa (ja miksei hikeäkin, mutta harvemmin kyyneleitä). Koen, että kaikissa näissä tauluissani on pieni osa sieluani mukana.

Taidenäyttelyistäni löytyy aina myytäviä tauluja. On hyvä nähdä taulut livenä. Taulun koko on asiallista tarkistaa, sillä netissä oleva kuva vaikuttaa usein isommalta kuin mitä se on luonnossa.  Hinnat ovat taulujeni vieressä.

Taidenäyttelyjäni vuonna 2022

Tällä hetkellä on taidenäyttelyni tammikuun loppuun asti Pirkanmaan Muistiyhdistys ry:n toimistotiloissa Hammareninkatu 7 3. krs, 33100 Tampere. Siellä on myös akryyli-hiekkatöitäni tarjolla.

Tulevia taidenäyttelyjä

• Maalis-huhtikuu 2022: Asuinyhteisö Kontukoti, (Toukolatalo) , Ahlgrenin puistokuja 2, A-rappu, 3. krs ,  33180 Tampere
• Elo-syyskuu 2022: Palvelukeskus Pirkankoivu, taidekäytävä, Lehtimäentie 2 C 33960, Pirkkala Taidekäytävälle pääsee rakennuksen keskivaiheilla sijaitsevan pääoven kautta: vasen siipi, ruokailusalin jälkeinen käytävä
• Marras-joulukuu 2022 sekä tammikuu 2023: TAYS, naistentautien poliklinikka, Käyntiosoite: Elämänaukio 2 33520 Tampere, K-rakennus (Vain Pirkkalan Taideyhdistyksen taiteilijajäsenille)
• 5.12.-30.12.2022: Kirjasto Leija/Ylöjärvi

Taulujeni kuvia löytyy mm. Facebookista:  Taiteilija Tuula Malvisalo

Instagramista löytyy koiria, luontoa ja jonkin verran myös taulujani (tuulamalvisalo)